Laskettu aika käsillä - 07.05.2007

Terve! Pääsimpäs viimein itsekkin ihastelemaan ja täyttelemään näitä uusia hienoja sivuja! Eihän niissä vanhoissakaan mitään vikaa ollut ja hyvin palvelivat, mutta vaihtelu virkistää!

Ajattelin omistaa näiden sivujen ensimmäisen päiväkirjamerkinnän uudelle levylle, joka ilmestyy siis ylihuomenna. Mielestäni hieno ja onnistunut kokonaisuus kaikin puolin, jota kelpaa kuunnella ja esitellä muillekkin. Laitan tähän muutaman sanan minulle kappaleista syntyneistä ajatuksista. Onneksi jokainen kuitenkin kuulee ja tulkitsee kappaleet omalla tavallaan, joten vääriä tulkintoja ei olekkaan! :)

Opitko rakastamaan:
Biisin idea syntyi HMC:n pikkujouluissa, kun juteltiin pienessä myötätuulessa Wikmanin Lassen ja Niemisen Pequn kanssa hittibiisin sielunelämästä. Hyvää laulun aihetta miettiessämme pääsimme myös konkreettiselle tasolle, kun Pequ heitti ilmoille sanat "Saitko rakastaa?" Puhutteleva, ajaton ja seisauttava aihe, joka taistelee varmasti kärkipaikasta "Elämämme tärkeimmät kysymykset"-listalla. Siihen nojaten Lasse ja Petri Somer onnistuivat luomaan kappaleen, josta saimme aikaan todella hienon kokonaisuuden. Jopa niin hienon, että päätimme tehdä siitä ensimmäisen singlen, jonka mukaan myös toinen levyni nimettiin.

Vaiennyt sydän:
Jokin tässä kappaleessa kirvoitti meikäläisen tunteet pintaan ja kun studion puolelle mentiin, ei fiilistä tarvinnut kauaa houkutella. Loistavat Chris Isaak tyyliset kitarat ja mysteerikuiskausköörit luovat tunnelmaa, johon on vaikea olla heittäytymättä. Timo Kiiskisen hieno teksti kuorruttaa kakun. Se on tuo ihmisen sydän monesti aika säälimätön ja äänekäs kuski jos sen päästää puikkoihin, eikä se valitse aina helpointa reittiä.

Kun itkee Äiti maa:
Oli kunnia saada biisi myös Kai Jämsältä, jonka kynästä on moni suuri hitti peräisin (tuoreimpana Yölinnun uusi Haavoittumaton). Oma suhteeni luontoon on pienestä pitäen ollut läheinen ja kun pääsin isoveljen mukana ensimmäiselle kunnon kalareissulle, hurahdin täysin. Oikealla kalareissulla saalis on pelkästään plussaa ja parhaimmillaan se on lapin koskemattomassa erämaassä. Luonto tarjoaa meille paikan missä vallitsee täydellinen tasapaino ja rauha. Sellaista murehtta ei olekaan, mikä ei huuhtoutuisi kristallinkirkkaan joen juoksuun ja puhtaaseen metsältä tuoksuvaan tuulenvireeseen tai vaikenisi luonnon syvässä hiljaisuudessa. Kumpa ihminen toimillaan, ei tuhoaisi omia juuriaan...

Jos ovesta meet:
Edustaa levyn reippaampaa puolta ja herkullinen groove tyydyttää rauhattomia tanssijalkoja. Vauhdikas tarina mustasukkaisuudesta, vanhasta suolasta ja luotettavuuden loppuun niin usein liitetystä kysymysmerkistä.

Tulta polttavaaa, vettä seisovaa:
Oli hienoa saada myös oma sävellys levylle! Lähetin kotona kasaamani "Tulta polttavaa, vettä seisovaa"-teemalla koristetun siansaksademon Nummelinin Jorille, joka innostui ideasta ja kappaleesta antaen kokeneen kynänsä puhua - hienoin tuloksin. Itsekriittisyydestäni huolimatta päätimme että kappale sopii levylle, eikä kuulosta siltä että se on siellä vain siksi että olen sen itse säveltänyt. Muutama muu oma kappale jätettiin vielä kasvamaan ja ehkä saamme kuulla niitä seuraavalla levyllä. Kappale kertoo kahdesta erilaisesta ihmisestä, joilla on vaikeuksia pysyä samalla ladulla :)

Aamu toi ilta vei:
Ajelin kaverini kanssa keikalle ja olin polttanut CD:lle muutamia uusia vaihtoehtoja keikkasettiin. Siinä sitten niitä kuunneltiin, kunnes vuoroon tuli hieman pilke silmäkulmassa valittu Jamppa Tuomisen legendaarinen Aamu toi, ilta vei. Kun kappale alkoi, taisimme naurahtaa kumpikin, mutta jo kappaleen puolessa välissä minulla oli täysi työ pidättää kyyneleitä, vaikkei edes kankkunen vaivannut. Jos joku väittää kappaleen ajatuksen kanssa kuunneltuaan, ettei kosketa niin en usko! :) Otimme sen keikkaohjelmistoon ja se toimi. Pian pirisikin levy-yhtiön puhelin. Kerroin haluavani levyttää sen ja niinhän siinä kävi. Olkoot se sitten minun kunnianosoitukseni edesmenneelle, oman kylän maineekkalle laulajalle.

Suolaa haavoihin:
Twist se on, joka saa mustatkin sukat liikeelle! Alunperin tämän piti olla foxtrot, mutta viime tipassa totesimme että saadaan kappaleeseen enemmän pilkettä näin. Sanoituksellisesti hieno kuvaus myös itselle tutusta tilanteesta, joka ei tapa eli vahvistaa! :)

Maailmalle:
Joskus sitä herää hämmentyneenä ajatukseen, että tämä on jo nähty ja on tullut aika jatkaa eteenpäin. Aina ei edes tiedä mitä kaipaa, mutta tietoisuus toteutumattomista unelmista ja kokemattomista hetkistä sytyttää maan palamaan jalkojemme alla. Silloin vaihtoehtoina on joko hiipua hiillokseen tai lähteä...

Haavoittuvainen:
Monesti huvittaa aikuisten ihmisten uho, kun puhutaan tunteista. Jokin ihmeellinen kylmyys ja tunteiden pelko vaivaa usein tämänpäivän häjyjä. Pohjanmaa on kuuluisa häjyydestä, rinta kaarella suoritettavasta ..ttuilusta ja siitä että pitää olla MIES, eikä mikään mikkihiiri. Tuohon ideologiaan ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut tunteiden kieltäminen. Jos huvittaa niin nauretaan, jos ..tuttaa niin ladataan ja jos itkettää niin silloin porataan prkl! - eikä miestä koskaan jätetä mäessä! Meistä jokainen on jollain tapaa haavoittuvainen, eikä tunteista puhuminen ole lässytystä!

Tässä kodissamme:
Huolettomuus on mukava olotila, jonka voi saada esimerkiksi kuuntelemalla tätä kappaletta. Yksinkertaisimmillaan toimiva parisuhde vaatii ainoastaan kaksi ihmistä ja ansaittua luottamusta.

Miksei kukaan kysynyt:
Jokainen meistä joutuu tämän tunteen jollain tasolla kokemaan -valitettavasti. Lohduttautua voin kuitenkin sillä, että mikään tässä maailmankaikkeudessa ei ole lopullista ja muistot ovat aina seuranamme.

Siinäpä meikäläisen mietteitä:) Keskiviikkona siis juhlistetaan toista poikaa, joten tulkaahan sankoin joukoin mukaan! Palaamisiin ja herkullista alkavaa kesää!

Parhain terveisin,
Juha

Näytä arkisto >