metsälinna, silja europa, nuijamiestenlava - 08.06.2008

25.5. Metsälinna, Ristiina

Saimme kunnian avata legendaarisen Metsälinnan lavatanssikauden kesäisenä sunnuntaina 22.5.2008. Tällä kertaa matka Ristiinaan oli lyhyt, koska olimme Resiinan kanssa olleet Mikkelissä kaksi iltaan komppaamassa Suvi Teräsniskaa. Erittäin miellyttävä kokemus, jossa meillä kaikilla oli niin mukavaa. Upea laulajatar, jolle on helppo povata menestystä tulevaisuudessa. Meneviä ralleja, ja mukavaa vaihtelua Resiinan miehistölle. Tosin vaihtelua tarjosi myös se, että vanha kitarataiteilijamme Harri Suikkanen oli matkassamme Veskun keskittyessä kouluhommiin. Jaalan Cowboy olikin äärettömässä tikissä, ja jatkoin kanssamme koko kahdeksan keikkaa kattaneen rupeaman. Kiitos taas kerran Jaalan pop-/jazzkonservatorion ylipääintendentin ja rehtorin, sekä kitarapedagogin virkaa hoitavalle Harrille  takuuvarmasta soitannasta! Aina ilo soittaa kanssasi.
Kesälavojen myötä haitari on ehdoton peli, ja harmonikkataiteilijamme Hartza käyttikin humppakuution huollossa, jotta nuo hauraat sulosävelet soivat kuulaasti kesäisissä illoissa. Ja kyllä nyt soikin, ei muuta ku haitarirokkia kehiin vaan…Rai rai. Kyllä oikeissa orkestereissa on haitari. Vai mikä se oli?!
Metsälinnan tansseista oli viime vuodelta mukavat muistot, ja homma toimi tälläkin kertaa moitteettomasti. Erityinen kiitos pitää antaa lavan erillisestä rumpukorokkeesta. Kerrankin pääsin omalle tasolleni.  Lisäksi lavan panostus visuaaliseen puoleen on ollut kohdillaan, valoja ja savukoneita löytyy vaikka muille jakaa. Ja sehän aina lisää tunnelmaa!
Iltamiin ilmestyi paljon tuttuja kasvoja, ja onkin mukava huomata, että tietty porukka jaksaa käydä meitä kannustamassa illasta toiseen! Ilman Teitä emme jaksaisi, joten tässä kohtaa nöyrä kiitos kannustuksesta. Tanssitaitoinen yleisö taasen pitää huolen tunnelmasta parketilla, ja siinä mielessä helpottaa orkesterinkin urakkaa. On huomattavasti mukavampi soittaa, kun parketilla on vilinää. Vaikka eihän sillä saisi raudanlujille ammattilaisille olla merkitystä…Mutta monesti on.
No, Metsälinnaan kertyi väkeä mukavasti, ja Juha ottikin homman haltuun orkesterin lämmiteltyä yleisöä kahden setin verran. Viikonlopun levänneenä Kempeleen miehessä olikin rajusti virtaa, ja meno oli sen mukaista. Toivottavasti fanit saivat taas hetkeksi Juha&Resiina-kiintiön kohdilleen.
Kaiken kaikkiaan hieno ilta, jonka jälkeen suuntasimme kukin tahoilleen lataamaan pariksi päiväksi akkua vajaan viikon laivarypistystä varten…Ja siitä seuraavassa.

Silja Europa, Turku-Tukholma

Harrin musta Mercedes-Benz on ilmastoimattomana kikkarana melko lämmin rassi näin kesähelteillä, joten Turun satama vilvoittavine tuulineen oli yllätyshyvä paikka kiiruhtaa odottamaan Turun saaristosta lähestyvää sinivalkoista emoalustamme. Tuo monet tyynet ja myrskyt nähnyt loistoristeilijä tulisi toimimaan tukikohtanamme seuraavat päivät. Niin kuin se on toiminut jo viikkojen ajan tähän päivään mennessä. Resiinan miehistö suuntaa Itämerelle aina iloisin mielin, laivalle meininki on yleensä kohdillaan. Jollei muuten, niin itse itseään viihdyttäen. He hee..Ilon ja välispiikkien kautta…Toki täytyy myöntää, että Siljan päivätanssit (4 settiä) tuntuu kohtuullisen turhilta, kun väkeä ei näin aurinkoisena kesäaikana juurikaan tanssisalin puolelle riitä. Emmekä voi siitä risteilijöitä moittia, kyllä se aurinkokansi soittomiehillekin olisi luontevampi vaihtoehto…Ja toki siellä joka päivä käytiinkin, välillä akustiset kitarat kainalossa, ja välillä ihan vaan virkistysmielessä. No mutta vielä niistä päivätansseista…Eikö oikeesti vähempikin riittäis. Vaikka pari settiä kovalla meiningillä, luulis et se ois siinä. Siinäkö se ois? Onhan siellä laivalla muitakin virikkeitä vaikka kuinka. Vai hä?! Aina täytyy jostain vähän valittaa… :)
No mut, taikurit ja jonglöörit toivat tunnelmaa, ja eritoten vikan illan tanssishow ei jättänyt ketään kylmäksi. Ainakaan Resiinan miehistöä…Mahtava spektaakkeli, joka oli ja on  näkemisen arvoinen. Pyörii koko kesän Europalla, joten ei kun omin silmin ihmettelemään. Niin joo, ja terveisiä myös trubaduurille, oli hauskaa! Toivottavasti hyvä laivaPUTKI ei katkea.. 
Jokaiselle risteilylle riitti tuttuja, ja meno oli välillä varsinkin vauhdikasta. Niin kuin totuttu on. Hyvä niin, pölinää pönttöön ja lisää hanaa, homma toimii. Uskomattoman nopeasti se aika merellä vierähtää, ja vaikka juttuja risteilyiltä riittäisi pienen romaani verran, niin kiitettäköön tässä kollektiivisesti kaikkia mukana olleita, ja jätetään ne loput jutut sitten hautumaan. Buahahaa…Mut hemmetin hauskaa oli, toivottavasti taas viimeistään syksyllä päästään viikoksi tähän samaan kiuluun.
Niin ja erityiskiitos risteilyemännälle, Sirpa on ykkönen!

7.6. Nuijamiesten lava, Ylikiiminki

Paluu maihin, ja heti perinteisiin maisemiin Kiiminkijoen rantaan. Ensi vuonna viisikymppisiään juhliva Nuijamiesten lava toimi näyttämönä lauantain tansseissa viilenevänä kesäkuun iltana. Päällimmäisenä se VIILENEVÄNÄ. Oli meinaan kylmä. Ei auttanu, ku kaivaa takkia repusta, ja vetää lämmin päälle settienkin ajaksi. Suomen suvi ja niin edelleen…No, mutta kai se tästä taas lämpenee. Lavasta sinäänsä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Erittäin lämmin vastaanotto, ja mukavaa talkooporukkaa mukana menossa. Ja vielä herkullisia eväitä ja illan päälle vielä purilaiset. Ai että, miten mukavaa!!!
Tanssikansa oli ehkä hivenen pelästynyt viileää ilmaa, tai liekö jo juhannus mielessä, mutta etwaksen verran nuukasti oli tanssin taitajia saapunut viettämään lauantai-iltaa seuranamme. Muutama sata henkeä olisi joukkoon vielä mahtunut, mutta ehkäpä ensi kerralla. Ja silloin pitää orkesterin muistaa ottaa kalavehkeet matkaan, oli niin hyvännäköinen virtapaikka ihan lavan rannassa, että siitä varmasti saisi pannulle narrattua muutaman arvokalan. Tai ainakin meissä on toinen toistaan kovempia kalajuttujen kertojia…Mut se on jo toinen juttu.
Oltiin paikalla hyvissä ajoin, ja kisaisännän kanssa ehdittiin turista tuoreen kahvin merkeissä. Sitten kamat kasaan, ja soundit kohdilleen, ja eikun ysiltä humpat soimaan. Niin kuin jo edellä mainitsin, niin väen paljous ei ollut silmin pistävää, ja ensimmäinen setti soiteltiinkin koko lailla tyhjälle salille. Vähitellen juhlakansaa alkoi kuitenkin valua paikalle, ja loppuen lopuksi saatiin ihan hyvät kisat aikaiseksi. Ja taas oli tuttuja viime vuodelta salin puolella, hyvä niin. Ei se liikaa oo, jos kerran vuodessa käy Resiinamiehistöä moikkaamassa! Juha hoiti omat setit tyylillä, ja merkille pantavaa oli, että ikäjakauma oli poikkeuksellisen suuri. Oli yläasteikäisestä eläkeläisiin, kaikkea siltä väliltä. Ja hyvin tuntui kaikille musa kelpaavan.
Ja koska Vesku oli taas mukana remmissä, niin voitiin soittaa muutamia uusia ralleja, joita ei vielä ole mahdollista muualla kuullakaan, kuin meidän keikoilla. Matskua Juhan tulevalle pitkäsoitolle testataan huolella myös livetilanteissa, ja täytyypä sanoa, että Juhan tekeleet ovat näyttäneet toimivuutensa! Mestarin itsensä väsäämiä kipaleita, joilla on suuri luonne. Ja käy sukan alle. Eli kaikki kohdillaan. Ei muuta, kun uutta levyä odotellessa käykäähän keikoilla!
Ilta vietiin kunnialla päätökseen, ja kamat vauhdilla kasaan, ja sitten purilaisille. Täydet masut ja miehet Mersuun ja miljoonaa kohti uusia seikkailuja. Harrin Mersun alumiinivanteet joutuikin taas lujille heti ensi metreillä, kun tien piirtäjät ovat tehneet niin kovin mutkaisen tien Ylikiiminkiin. Mut hyvin päästiin matkaan, ja karavaani kulkee erinäisiä kinttupolkuja pitkin seuraavaksi Liperin lavalle, jossa tärähtää ensi lauantaina. Kaikki joukolla mukaan kisoihin pitämään hauskaa! Nauttikaahan kesästä ja iskelmän ilosanomasta!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta,

-Samppa

Näytä arkisto >