Resiina On Tour, Juhannus etkot ja jatkot 2008 - 26.06.2008

11.6 Tampere, Iskelmäbaari

Viimein koitti se kauan odotettu ja jännitetty päivä jolloin puolet Resiinan miehistöstä pääsi tutustumaan uuteen Tampereen Iskelmäbaariin. Olihan kaksi aiempaa yritystä päättynyt meistä johtumattomasta syystä peruutukseen. Juhalle paikka oli jo ennestään tuttu (töiden puolesta kylläkin). Eli siis Vesku ja allekirjoittanut lähti säestämään Juhaa akustiselle keikalle. Ehdittiin jopa kerran käymään biisit läpi Juhan kotipesässä ennen h-hetkeä. Juhan kanssa ollaan kyllä treenailtu biisejä missä milloinkin, mutta onneksi saatiin Vesku viime tingassa tueksi ja turvaksi kitaroimaan mahtavia soolojaan. Keikka alkoi siinä kymmenen aikaan ja tuntui että se loppui liian äkkiä, normaalin viiden setin sijaan soitettiin vain yksi tunnin setti. Tunnelma oli varsin miellyttävä. Tuttuja ja tuntemattomia oli paikalla yllin kyllin. Tanssijoita ei paljoa näkynyt vaan porukka kuunteli esitystä istumapaikoilla, joka toi myös vaihtelua meidän arkikeikkailuun. Keikalla soitettiin monta Juhan biisiä mitä ei normaalisti lavoilla eikä ravintoloissa soiteta, sekä ohjelmistossa oli myös ikivihreää lainattua tuotantoa niin iskelmän, kuin rokin puolelta. Olihan varsin mukava ilta, näitä pitäisi saada kalenteriin enemmänkin. Seuraavalla kerralla otetaan toinen puolisko Resiinaa mukaan että saadaan vielä lisää väriä touhuun. Kiitokset Teille jotka olitte paikalla!

14.6 Liperi, Liperin lava

Lauantai neljästoista, vaikka aamulla tuntuikin että olisi perjantai kolmastoista. Eli aamu alkoi jotenkin näin: 
- Startti Kinnulasta laina-autolla kohti bussiasemaa klo. 9.15.
- Poliisiratsia klo 9.30.
- Auto, jonka piti olla katsastettu ei sitten ollutkaan (ei kai se 2kk myöhässä nyt ketään haittaa?)
- Poliisi vei kilvet, antoi onneksi sakon tilalle
- Matka jatkui 9.50, myöhästyminen bussista 10.19 (bussi lähti 10.15)
- Sadattelua, turhautumista ja epätoivoa paikallisen ABC:n pihassa sekä uuden kyydin miettimistä.
- Oululainen lomaporukka matkalla Helsinkiin, siinä järjestyi ILMAINEN kyyti Jyväskylään, kiitos Juhan Oululaisuuden.
- klo 15 Jyväskylästä poikien kyytiin ja kohti Pieksämäkeä josta Samppa kyytiin.
- Välillä yksi missattu risteys josta matkaan lisää 50km
- Kauhea kiire ja ressi
- 18.45 perillä Liperissä ja tanssikurssin alkuun aikaa 15 min.
- Kauhealla tohinalla kamat lauteille ja niin vaan kerittiin!
- Tässä välissä ehti kolmannen kerran jo hengittää.

Juu siinä sitä oli tapahtumaa jo yhdelle päivälle, onneksi oli tiedossa mukavat tanssit ettei ihan koko päivä mennyt penkin alle. Liperin lava oli perinteikäs ja hieno lava, oikein tanssilava isolla T:llä. Oikean tanssilavan tunnistaa ainakin siitä että takahuoneeseen ei mahdu muuta kun orkesterin matkalaukut, jonka vuoksi vaatteiden vaihto suoritettiin erissä vuorotellen. Siinä sitä glamouria kerrakseen. Ilta oli erittäin onnistunut  ja saimme ystävältämme lahjaksi kauniin virvoitusjuoma korin jossa luki teksti: "otetaanko vielä yhdet, vai miten se oli", kuvaa kuulemma orkesteria hyvin. Nyt kori onkin ollut joka keikalla hyvin näkyvillä ja se olikin lahjan antajan ainoa vaatimus korin käytölle. Poislähtiessä saimme syödäksemme herkullista pyttipannua sekä saimme myös kuulla tervetulotoivotukset myös ensi vuodelle. Siitä ainakin tietää että ilta on mennyt nappiin! Ja tutuille sekä myös muille kiitokset paikallaolosta, vauhtia ja hyvinkin vaarallisia tilanteita riitti J.  


18.6 Punkalaidun, Särkkä

Liperin tomut olivat jo sopivasti laskeutuneet lähtiessämme kohti Punkalaidunta. Taas oli semmoiset maisemat että huh huh. Vettä joka puolella, iso lava, iso tanssilattia ja kellohameita pyöri pitkin lattiaa suorien housujen viemänä. Tästä ei kyllä kesäinen tanssitunnelma enää parane (tai jos +10 lisää lämmintä niin sitte hyvä). Paikalla oli myös toinen orkesteri, Pekka Nebelung &Volga, solistinaan Tommi Soidinmäki. Pojat soitti vallan mainosti, mukava oli kuunnella, harmi vaan kun ei valssille ehtiny ku siinä nyt sitte on kaikenlaista kiirettä ettei ihan joka paikkaan kerkiä. Varsin yllättävää oli että paikalle oli saapunut vähän nuorempaakin tanssikansaa mitä keikoilla yleensä on tottunut näkemään. Ja sehän on ainoastaan mainio ja ehdoton asia hienon tanssikulttuurin säilyttämiseksi. Paikalla oli taas tuttuja kasvoja yllin kyllin, tauot meni mukavasti kesäkuulumisia vaihdellessa. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Keikan jälkeen kamat autoon ja toinen bändi ehtikin startata lähtöön ennen meitä. Heiltä vaan sattui jäämään yksi tärkeä soitin takahuoneeseen, mutta onneksi eivät ehtineet kovin kauas vielä karkuun. Foni löysi onnellisen omistajansa ja matka jatkui. Mutta ei siinä vielä kaikki. Seuraavalla keikalla Hankasalmella huomattiin että meidän matkaan oli vahingossa lähtenyt yksi teline mikä laitetaan kaiuttimien väliin. Noloina poikina otettiin sitten yhteyttä Volgaan että taas on meillä teille kuuluvaa tavaraa..edelliskerralla lähti mikrofonit meidän matkaan, nyt lähti puomi. Saas nähdä tohtiiko pojat tulla seuraavalle yhteiskeikalle ollenkaan. Pitemmittä puheitta tästä starttasi juhannuskiertue 08, kokkoa ja lämpimiä kelejä odotellessa,

-M-

 

Hankasalmi, Revontuli 20.6.

Kiertueen alkupaikaksi oli siunaantunut Hankasalmen ylpeys golfkenttineen ja juhannuskokkoineen. Hyvissä ajoin tilanteeseen, kamat stagelle ja kiireellä syömään. Sitten juhannussauna ja -juoma. Voi, miten herkullista! Sitten olikin jo iltamien aika.
Liekö paikallinen kilpailija Hangan lava vienyt leijonanosan tanssijoista, siksi väljää parketilla oli. Mutta se ei häirinnyt juhannustunnelmissa ollutta orkesteria, eikä myöskään paikalle saapuneita paritanssin harrastajia. Tunnelma kohosi välillä ihan kattoon, mutta ehdottomasti eniten liekeissä illan aikana oli järjestäjien tarjoama kokko, joka vesisateesta huolimatta näytti voimansa. Kaunis näky hämärtyvässä illassa, ja soittomiehien kannalta yltiöpositiivinen juttu, koska saatiin kerrankin pitää ihan kunnon tauko. Reilut puoli tuntia tuntuu ikuisuudelta, kun on tottunut siihen lakisääteiseen varttituntiin.
No mut, illan kiehunnoista sen verran, että kuten sanottua, väkimäärään nähden Metsäperä&Resiina sai tunnelman paikoitellen jopa maagisiin svääreihin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että kyllä koko orkesteri varmasti odotti juhannusaatolta hieman räyhäkämpää meininkiä. Ehkä ens juhannuksena sitten…Allekirjoittanut pääsi taas vikalla setillä bassottelemaan, kun Make halus välttämättä soittaa välillä rumpuja. Paratiisi alkaa pikku hiljaa kulkea ”väärillä” koneillakin. Ja käypi sukan alle. Rai rai…Keikan jälkeen kamat läjään ja unta kuulaan.
Kiitos Revontulen väelle, ruoka oli herkullista ja takahuoneen jääkaapista iso plussa. Golfin peluu jäi ensi kertaan, kun aikataulu ei tällä erää antanut myöden. Ja toisaalta myös suomen kesän +14 astetta ei kuitenkaan ole vielä mikään paras keli kontata greenillä…Tulee vielä kylmä ja flunssa. Hrrr….

Pihtipudas, Niemenharjun lava 21.6.

Jäätävä laskeutuminen Niemenharjun maisemiin klo 14.45. Matkanjohtajien varaamat mökit löytyi kyllä järven rannalta, mutta varustetaso ja taso ylipäänsä oli hieman eri, mitä toivoimme. Tai ainakin edes tyynyt ois ollu kiva lisä vuoteen varustukseen…Kaiken muun hyvän lisäksi vettä tuli kaatamalla, ja oli aivan tolkuttoman kylmä. Ja joku jussia railakkaasti edellisiltana juhlinut paikallinen turisti oksensi viereisen mökin nurkalla. Ja rantasaunassa ei ollut puita. Ja Juhakaan ei saanu virvelillä rannasta kalaa. Ja niin edelleen. Kääk. Ei hyvä… Mietintämyssyt päähän ja suitsukkeet palamaan. Nälkä, mikä ihana tekosyy!
Päätimme lähteä maan mainioon Takkatupaan syömään, ja kokoamaan ajatuksiamme. Ruoka olikin taas erinomaista, ja mielialat kohosi hetkessä pakkaselta nollan seutuville. Päätimme lähteä majoituksen respaan kyselemään vaihtoehtoja mökkimajoitukselle. Pienen neuvottelun ja monen allekirjoittaneen tyhmän kysymyksen ja rajun tinkauksen jälkeen pääsimmekin sopuun vaihtoehtoisesta majoituksesta motellin läntiseen hääsviittisiipeen. Grr…Herkullisia huoneita kaikilla herkuilla. Oli suihkut ja vessat ja kaikki ☺! Niin ja ne tyynyt myös sängyissä. Vähänkö huippua!
Nyt oli koko organisaation jäsenillä hymy herkässä, ja olikin hyvä laittaa hetkeksi tutimaan, jottei illan kisat kävisi liian raskaiksi.
Juhannuspäivän tanssit olivatkin sitten järjettömän mukavat. Kunnon lavatanssit veden äärellä ja iloisten ihmisten ympäröiminä. Yksi kauneimpia paikkoja, missä ollaan käyty soittamassa, ja tosi hyvä meininki. Hurraa! Markolla oli faneja satapäin, onhan mies Kinnulan asukkaita, vajaat 50 kilsaa kotiin…Suosio suur, ja kyllähän Make taas veti laulunsa hienosti! Muutamia muitakin tuttuja oli taas tullut paikalle, ja aina on yhtä mukava nähdä Teitä keikoilla! Ainoa, jolle illasta saattoi jäädä vähän huonoja muistoja, on meidän Hartsa…Joku paikallinen alkuasukas oli näet joskus ennen sotia istuttanut männyn taimenen ihan väärään paikkaan. Ja vaikka tänä navigaattoreiden aikakautena kaikki on niin helppoa, niin kuitenkin vielä joskus autonkin on mahdollista kirjaimellisesti mennä päin mäntyä. Ja menikin. Hyvin mänty kesti Harrin pakituksen, vaikkakin hetkeä ennen törmäystä Mersun kierroksista päätellen kaikki oli pelissä…Ja vaikka koitin huutaa ja viittoa ja juosta/ehtiä väliin, niin jätin heittäytymisen suorittamatta, koska sekä Mersu, että puu olivat minua reilusti isompia. Nooh, kaikki hyvin, Mersu selvisi pienillä mustelmilla, ja kuskikin kesti G-voimat kuin mies. Niin, ja puukin seisoo edelleen paikallaan, suosittelen muillekin orkestereille, tehdään sen päin ajamisesta perinne…Yllätyshassu puu.
Kiitokset kisaisännille ja kaikille jussin juhlijoille, oli tosi hauskaa!!! Keikan jälkeen pienet orkesterin väliset juhannusjuhlat, ja sitten nukkumatin maahan, ja aamulla taas kohti uutta päivää…

Kurikka, Lusan halli 22.6.

Markon vanhemmat olivat kutsuneet koko J.Metsäperä Companyn syömään Kinnulaan, ja mehän pojjaat mielellämme otimme kutsun vastaan. Inkeri on maan kuulu kokki, ja pöytä notkuikin taas toinen toistaan herkullisimpia eväitä. Oli niin monta sorttia, että rumpalin laskutaidolla ei pääse edes lähelle.. ☺ Ja ruoka vei taas kielen mennessään, ja joka toisella meni silmätkin nurinpäin, ku oli NIIN hyvää! Kiitokset koko Kinnulan “kotiväelle” kestityksestä, vieraanvaraisuutenne on ainutkertaista!
Matka jatkui ruokailun ja kahvittelujen jälkeen kohti Kurikkaa, ja Lusan hallia. Uusi tuttavuus sekin, ja kaikessa komeudessaan oiva paikka. Juhannusjuhlien jälkeinen sunnuntai ei koskaan ole ollut paras mahdollinen keikkailta, mutta ihan mukavasti Juhan seteille tuli kuitenkin tanssijoita pyörähtelemään. Toisen orkesterin soittaessa käytiin puolen Resiinan voimin testaamassa parketin luistavuus, ja hyvähän se lattia oli, no problem. Ja toim. huom., ei me mulliparina menty… ☺
Nii joo, ja Juhakin kävi parketilla, tosin jo toisen settinsä aikana. Eeva-foksi meni niin kovasti sukan alle, että Kempeleen supermies hyppäsi lavalta parketin puolelle, ja nappasi eturivistä neidon vietäväksi. Ja hauskaa näytti olevan…Ainakin Juhalla, buahahhaaaaa!!! Mutta showmiehen elkeet alkaa pikkuhiljaa nousta keikkoillakin todella esiin, ja tulevaisuudessa näitä tempauksia odotellaan enenevissä määrin…Ainakin Resiinaorkesterin puolelta. Reissussa kyllä muuten on keulamiehemme puolesta niin kovasti toimintaa ja maailmanluokan showta, että jos nauru pidentää ikää, niin tämä pumppu hengittää pitkään…Ei oo hetkeäkään tylsää!
Lusan hallista saatiin luonteva päätös kiertueelle, ja taas hetkeksi kotiin lepäämään, jotta jaksaa taas viihdyttää jivejalkoja tulevana viikonloppuna Mikkelissä ja Asikkalassa. Tulkaahan taas moikkaamaan, ja nauttimaan kevyen musiikin ilosanomasta!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta,
Samppa

Näytä arkisto >