Official Summer tour -08 goes on! - 21.07.2008

Kitee-Joensuu-Iisalmi 9.7.-13.7.

Hoblaa, ja hyvää kesäistä sunnuntaita! On taas tullut aika kirjoitella kuulumisia tänne päiväkirjan lisälehdille, ikään kuin velvollisuudentunnosta. Maken ja Juhan viimeksi kirjoittamat tarinat jäivät muistaakseni Kiteen menomatkaan, joten jatkan siitä, mihin pojat jäi. Pajarinhovin keskiviikkohumpat olivat kovin vaatimattomat, liekö kaunis kesäilta vienyt kansan mökkeilemään, mutta ainakaan ruuhkaksi asti väkeä ei ollut liikkeellä. Vannoutuneimmat kannustajamme kuitenkin, ja sekös aina mieltä lämmittää. Pari välipäivää päätimme viettää Kiteen kauniissa järvimaisemissa kalastellen ja saunoen. Julistettakoon tässä yhteydessä Marko orkesterimme kalakisan voittajaksi. Noin kilon painoinen hauki on kuitenkin hieno saavutus! ☺ Juha niitti enemmän rahamiehen mainetta paikallisen uistinkaupan kassalla, taisi toistakymmentä uistinta jäädä järven pohjaan kalojen narrauksen lomassa...Toki muutama sintti rannallekin tuli, mutta halvemmaksi olisi tullut hakea kunnon lohifilee kaupasta. No, pääasia, eli rentoutuminen onnistui mökkireissullamme mainiosti, ja kiertue saattoi jatkua kohti Joensuuta.
IlosaariRock kilpaili kanssamme paikallisen väestön suosiosta, ja tuntuikin, että tällä kertaa koimme niukan tappion yleisön määrässä. Mutta ei se määrä, vaan laatu. Hauskat kisat, joista ei kylläkään mitään ylimääräistä jäänyt muistojen arkkuun, mutta kunnialla iskelmäilta pakettiin ja uinumaan. Tosin tässä kohtaa pakko todeta, että allekirjoittanut vastaavasti pokkasi orkesterin kartingmestaruuden aiemmin lauantaipäivänä, kun käytiin paikallisella sisäradalla laitamassa kierrosaikoja uuteen uskoon. Tosin osa orkestraatiosta jäi lepäilemään hotellille, joten tällä kertaa oli helppo työ nousta keskimmäiselle korokkeelle palkintopallilla. Make sai ensikertalaisena kehuja mainiosta startista uuteen harrastukseen, miehestä kuullaan vielä. Tosin Juhan kanssa vanhoina rekkamiehinä oltiin vielä omilla sekuntiluvuillamme...Kesän tavoitteena olis vielä päästä Mika Salo Circuitille mittelemään tosissaan paremmuudesta radalla. Jännä nähä, antaako aikataulut myöden. Noooooh, nyt antaa ainakin Juhan läppärin akku myöden, eli pikku huili tässä kohtaa, jatkan ensitilassa...

n.12 tuntia myöhemmin...

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, ja lähdimme iloisin mielin taivaltamaan kohti Iisalmen Kyllikinrantaa. Taas yksi uusi lava Resiinamiehistölle, ja olipas taas valtavan kaunis paikka järven rannalla. Ja kanssasoittajina aina yhtä mahtava Tulipunaruusut. Tällä kertaa ehdittiin vaihtaa kuulumisia ihan kunnolla, ja testailtiinpa siinä rummustojakin ihan porukalla. Juha kunnostautui checkin aikana polkan soitossa, nimenomaan rummuilla. Ja homma toimi. Taidan pian jäädäkin kotiin, ku Juha vois yhtä hyvin hoitaa meikäläisen tontinkin...Mutta vielä siihen testauspolitiikkaan. On hyvä tutustua silloin tällöin kilpailijoidenkin varusteisiin, että pysyy kehityksen äkeessä. Tosin eihän se niistä kamoista oo kiinni, vaan ukkeleista kamojen takana...
Tulipunat olivat hommanneet samanlaisen valokaluston, mitä meiltäkin löytyy ja tässä kohtaa onkin hyvä kiittää lainasta. Mitäpä sitä monia valoja kasaamaan, kun yksilläkin pärjätään. Tanssijoita saapui sunnuntai-iltaan mielin määrin, ja tunnelma oli katossa. Yhden setin verran kävin itsekin parketilla ihan vaan treenimielessä, jos sitten joskus isona osais oikein tanssiakin?! ☺ Oikein antoisat kiehunnat, kiitos koko lavaporukalle, toivottavasti ensi kesänä jatketaan siitä, mihin jäätiin! Keikan jälkeen Oulun osasto lähti meikän Turpo-Eskoortilla kohti kotia, kun loppujengi luovi Kinnulan kautta Tampesteriin. Kaikki ehjänä perille, ja eikun kohti uutta viikkoa...

Puumala-Kiuruvesi-Keminmaa-Valkeala, 2008 official summer tour! 17.-20.7.


Topi Sorsakoski ja Kulkukoirat saapuivat kanssamme musisoimaan torstai-iltaan Pistohiekan lavalle ja täytyy sanoa, että hienosti miehet soittivat ja lauloivat! Ja kaiken lisäksi erittäin mukavia hessuja. Ja Topi on Topi. Älytön karisma. Mies vetää Hankkijan lippis vinossa Hopeista kuuta, ja kaikki on polvillaan. Syystäkin! Resiina mukaan luettuna. Juha oli aivan liekeissä, kun pääsi idolinsa kanssa yhteispotrettiin! Ja sai vielä illan päätteeksi laulaa kaksi Topin levyttämää laulua, kysyttyään ensin Mestarilta luvan. Lavaisäntä rankkasikin musiikillisen annin kesän parhaaksi, joten ei kai se meidänkään osalta aivan vihkoon mennyt. Joskin aamukymmeneltä alkanut matkanteko painoi ainakin rumpujakkaralla normaalia enemmän...
Kuitenkin ehdottomasti paras orkesteri, joiden kanssa olemme samalle lavalle kivunneet. Orkesterimme virallinen epävirallinen Pelle Peloton, kitaravirtuoosi V. Karhulakin oli ihmeissään, kun kyseltiin ja äimisteltiin Kulkukoirien kitaristin itse väsäämää kitaravahvistinta. Oli nimittäin soundit kohdillaan. Löysi Vesakin jo melkein vertaisensa...☺ No, ihmettelyjen jälkeen kamat kasaan, ja kohti yöpaikkaa Kuopiossa. Taas kerran, kiitos Pistohiekassa mukana menossa olleille. Yksi komea lava lisää CV:hen...

Herkullisten yöunien jälkeen Vesku sai porukan houkuteltua minigolfaamaan Rauhalahden leirintäalueelle. Itse olisin tietysti mieluummin lähtenyt nöyryyttämään miehistöä kartingradalle, mutta aurinkoinen sää houkutteli meidät kuitenkin lopulta miniviheriölle. 18 reikää myöhemmin voittaja löytyi tähänkin lajiin. J. Metsäperä oli aivan suvereeni voittaen seitsemän lyönnin erolla hopealle puristaneen Pikku-Maken. Meikä murjoi pronssin kylkeen, ja Ylivieskan Tiger Woods eli Vesku jäi suurista puheistaan huolimatta sijoille ynnä muut...Toki Harri liittyi myötätunnosta siihen samaan osastoon. Pienen jupinan myötä Mersuun mököttämään, ja kohti Kiuruveden iskelmäkarkeloita.
Paikalle saavuttuamme totesimme taas, että jonkin sortin festivaalit kilpailivat paikallisista alkuasukkaista kanssamme. Mikä lie Vihreät niityt?! Ja miten voi olla iskelmäfestivaali, jollei mekään esiinnytä siellä? Hö. No joo, mut me rokattiin täysillä paikallisessa Hotelli Peltohovissa, ja hauskaa oli. Ihan nuorisomusiikin puolelle heitettiin loppuillasta, ja Juha villitsi yleisöä kaiteella seisten. Siitä onkin tulossa iskusävelmätulokkaan uusi tavaramerkki. Soolot ja kohellusta kaiteella killuen. Heikkohermoiset, sulkekaa täst’edes silmänne kun alkaa rokki pauhaamaan... ☺
Ilta asenteella päätyyn asti, ja raskaan työn raatajat levolle. Erityiskiitos henksulle saunasta, oli hyvät löylyt!!
 
Aamulla kamat autoon ja kohti Keminmaata. Ajatuksena oli pysähtyä Kempeleessä Juhan alkukodissa kahvilla, mutta kohtalo päätti toisin. Yllemme alkoi kasautua synkkiä pilviä, kun Johtotähti alkoi pahaenteisesti yskähdellä jo alkutaipaleella. Make diaknosoi kylmiltään taudinkuvaksi keikkaputkentulehduksen. Mersulla oli siis ilmiselvästi moinen pöpö. Kääk! Kauhunsekaisin tuntein kuitenkin poljin kaasua kuin hullu tulpatonta mopoa, ja päästiin kuin päästiinkin Oulun Veholle ensiapuun. Mutta aikataulun kiireellisyyden takia ne kahvit Kempeleessä jäi väliin. Pahkeinen.
Mersu letkuihin, ja sydänfilmi paljasti karun totuuden. Ohitusleikkaus oli välttämätön. Onneksi oli osaava kirurgi, ja saatiin Mersu taas entistä ehompaan iskuun, eikä aikataulukaan mennyt aivan mukkelis makkelis. Tosin olisi sen kolme tuntia voinut mukavamminkin viettää, mutta aina ei voi valita. Nasta lautaan, ja kohti lauantaiporeita. Tähtiranta oli idyllinen paikka, ja ensimmäistä kertaa päästiin ajamaan Johtotähti suoraan parketille?! Hurraa, aina parempi, mitä lähemmäs esiintymislavaa pääsee. Selät on jo valmiiksi muusina, joten turha laitteiden kanto ei houkuta. Kerrankin oli esiintymislava niin iso, ettei tarvinnut hetkeäkään miettiä, miten romut asetellaan lavalle. Ja tanssiparkettiakin oli riittämiin. Ihan kohtuulliset kemut Väyrys-Paavon kotikonnuilla, ja iskelmän ilosanomaa oli viety näin myös melko pohjoiseen. Kaunis kesäilta huipentui auringon väistyessä hetkeksi täysikuun edestä noustakseen parin tunnin päästä uudelleen. Ja keikan jälkeen ennätysajassa Ouluun hetkeksi lepäämään ennen kiertueen päätöskonserttitilannetta. Tosi hullua mennä nukkumaan, kun aamu on kauneimmillaan. Mut eipä näissä hommissa tietysti muutenkaan aina mitään järkeä oo...

Melko lyhyiksi jääneiden unien jälkeen porukka kyytiin ja kas kummaa. Mersu oli siivottu yön aikana uuteen uskoon! Uskomatonta! Terveisiä Juha äidille, Sinikalle Kempeleeseen, ja suunnaton kiitos vaivannäöstä. Ja uudesta matosta! On mahtava matkustaa, kun on siistiä. Taidetaan lainata mersua täst’edes useamminkin Juhalle, kun tulee käymään alkukodissaan! Aurinko paistoi ja elämä hymyili kun Harri ohjasti uljaan sotaratsunsa jälleen tien päälle. Kuopioon asti aurinko jaksoi paistaa, mutta sitten se teki sen, mitä ei toivoisi lavatanssiehtoolle. Nimittäin sade tuli, puli puli...Ja satoi sitten heti kohta ihan maahan asti koko matkan Kuopiosta Valkealaan.
Kurjasta säästä huolimatta pelipaikalle ilmestyi mukavasti sunnuntaihumppaajia, ja tunnelma oli oikein lämmin ja vauhdikas! Juhan seteillä salamavalojen räiske oli valtava, kun nuorison ja vanhemmankin ihailijakunnan edustajat räpsivät kuvia iskusävelmän ilosanoman levittäjistä! Ja Juhalta hymy irtoaa, niin kuin toki myös koko Resiinaorkesterilta. Ainakin tänään irtosi. Oli niin hyvä fiilis...
Silmiinpistävää oli nuorten tanssiharrastajien määrä, ja tanssitaito. Hämmästyttävän taitavia tanssijoita nuoresta iästään huolimatta. Mahtava homma, muuallakin päin pitäisi ottaa mallia Tirvan lavan meiningistä! Kisaisännät tarjosivat vielä juhlakahvit ja lohileivät ennen kotimatkaa, ja nyt täällä pilkkopimeässä yössä ajellaan kohti Tamperetta. Yllättäen taas sataa vettä.
Tilannekatsaus takapenkiltä kertoo seuraavaa: Pikku-Make ajaa, Harri ja Vesku pelaa vieressä korttia, Juha makaa lattialla tajuttomana, ja meikä raapustaa päiväkirjaa. Karu meininki. Mutta kiertue kunnialla takana, ja monta hienoa hetkeä kesän 2008 keikkamuistoihin. Joskohan tästä Ouluun asti vielä pääsis, ja sitten parin päivän huili, ja kohti Tapsan Tahteja. Nokian Tahtikadulla räjähtää torstaina, ja siitä perjantaiksi Somerolle Esakallion lavalle, josta edelleen Rönnin lavalle lauantaiksi.
Lähtekäähän taas kanssamme nauttimaan iskelmän ilotulituksesta, ja pitämään hauskaa tulevana viikonloppuna!

-yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, Samppa-

P.S. Moni on kysellyt, että olenko jäämässä pois Resiinan kyydistä, mutta mainittakoon tässä yhteydessä, että olkaa huolissanne, olen edelleen kiusananne ja pilaamassa iltanne vastaisuudessakin... ;) Aiemmin keikkapäiväkirjassa kirjoitettu juttu oli ehkä tulkittavissa niin, että olisin jäämässä eläkkeelle, mutta se oli sitä kauneinta huumorinkukkaa. Eli no problem, messissä ollaan aina vaan!

Näytä arkisto >