Kotka-Espoo-Parkano 21.-23.8.2008 - 29.08.2008

Viime kesältä tuttu Karhulan Tampsan lava oli kohteenamme, kun Veskun Mazdalla lähdettiin kohti illan poreita hyvissä ajoin klo 8.00 aamulla Oulusta. Mutka Kinnulaan ja kohti Tamperetta niin että hippulat vinkui. Treella auton vaihto, ja Johtotähden keula kohti Kotkaa. Noin yhdentoista tunnin matkustamisen jälkeen saatiin alkaa kokoilemaan kamoja. Lyhykäinen tsekki, ja kaikki oli valmista illan kiehumisia varten.
Puolentoista viikon loma ei ollut vaikuttanut merkittävästi pumpun sointiin, vaan tutut rallit pamahti eetteriin tyynesti, niin kuin ennenkin. Sen verran ilolla kuitenkin paasattiin, että eräs nuori neitokainen tuli Juhan setin aikana sanomaan, ettei laulusta saa oikein selvää. Liekö solisti ollut vaan päissään…Buahahahaa! ☺ Ei vaiskaan, lavat on siitä vekkuleita paikkoja, että luontainen akustiikka on monesti hyvin kaikuisa, ja siihen kun lyödään elektroniset kaikulaitteet ja härpäkkeet vielä päälle, niin ei se aina tahdo erottua, vaikkei olisi bändiä ollenkaan taustalla paasaamassa. Mutta hienoa, että moisesta asiasta tuli informaatiota. Niin sitä pitää!!!
Tuttuja oli taas saapunut iltamiin riittämiin, harmi vaan, että tällä kertaa Juha oli ainut, joka pääsi tanssilattian puolelle. Aina kun ei ole toista bändiä, niin ei tahdo jaksaa lähteä käyskentelemään levyjen tahdissa…Suonette anteeksi.
Juha hoiti omat settinsä tyylikkäästi, kuten aina, ja väki oli silmin nähden tyytyväinen Supermiehemme otteisiin. Kiitämme kollektiivisesti hienosta loppukesän pimenevästä illasta, ja toivomme, että ensi kesänä nähjään Tampsan tunnelmallisessa illassa!
Kisojen jälkeen kamat autoon, ja nami lautaan kohti Korpilammen erämaisemia…Marko antoi Mersulle kenkää muiden nauttiessa maisemista? Ois vaan nähny jotain, oli niin kovin mustaa ja pimiää. Liekö siitä johtuen, emme löytäneet ilman Espoolaisen huoltamosedän apua perille. Navigaattori kun oli omistajansa, eli Juhan omassa autossa…No loppu hyvin, kaikki hyvin. Perille päästiin, ja heti kohta unten maille.

Hotelli Korpilampi tarjosikin oikein pehmeän vuoteen (paitsi Makelle, joka ryhmän nuorimpana joutui kovalle vuodesohvalle…) ja unta riitti makeasti aina puolille päivin. Ikkunaverhot avattuamme todettiin auringon pitkästä aikaa pilkoittavan pilvien lomasta! Ei muuta ku äkkiä Veskun uutuuttaan kiiltävä frisbee autosta tilanteeseen, ja viskomaan. Ja vesipuisto Serenan pihalta löytyikin oiva parkkipaikka satojen metrien kaarille. Huikee lelu, jolla muuten on heitetty voimassa oleva maailmanennätys. Pituusheitossa siis. En nyt lukemia jaksa muistaa, mut järjetön kaari se oli. Pikku treenin jälkeen Resiinamiehistön heittotekniikka löysi uomansa, ja frisbee sai kyytiä ihan tosissaan. Muutaman kerran uutuutaan sujahti kevyesti metsähallituksen puolelle..tottakai. Vähän niin ku soittohommissa. Mut ei se oo mies eikä mikään, joka metsään menee, vaan se, joka löytää sieltä pois.. ☺ Vanhoja sotilassoittajan sananparsia…Jep jep.
Nojuu, mut iltamat sit olikin aika hiljaiset, väkeä ei juuri hotellin asukkaita lukuun ottamatta saapunut paikalle, mitä nyt muutama uskollisin kuntelijamme. Mut siitä huolimatta oli ihan kivat jamit, ja Metsäperäkin intoutui soittamaan sinisiä säveliä Fenderillään Tsääreborin sateenvarjoihin, joka pitkästä aikaa luikautettiin Korpilammen kisoissa. Siinä oli sitä jazzia ihan tosissaan…Mittelöiden jälkeen iltapala huiviin, ja nukkumaan. Aamulla roudaus, ja kohti jännää keihäsfinaali-iltapäivää.

Matka kohti Parkanoa alkoi hyvissä ajoin yhden maissa, ja moottoritiellä oli hyvä tyyrätä reipasta matkavauhtia. Näinpä meille jäi sopivasti aikaa jäädä Pirkanhoviin jännäämään suomalaisen keihäskunnian puolesta. Ja nähtiinpä siinä tuttuja Casino bändistäkin. Olivat Kirsi Rannon kanssa matkalla kohti pohojammaata. Se jännääminen sinäänsä oli ihan jees, mut kuten kaikki tietävät, lopputulos sitten kuitenkin hienoinen pettmys. Kaksoisvoittoa ja vastustajien todellista murskaamista lähdettiin kuitenkin hakemaan. Normaalisti. Mut on se mitali tietysti aina huikea saavutus!
Samalla nautitun herkullisen lounaan jälkeen kohti Käenkoskea täyttä höyryä. Perillä oltiin taas erittäin hyvissä ajoin, ja tuttu frisbeen heittoharrastus sai ansaitsemaansa jatkoa. Kunnes Vesku heitti oman lelunsa humppalavitsan katolle!!!Kääk. Miten nyt sitten?! Onneksemme paikallisilla alkuasukkailla oli lavan pihassa pitkävartinen harava, jolla saatiin ongittua kallis kampe takaisin soittajien armoille. Ja heitot eikun piteni…
No kevyen harrastamisen jälkeen taas työn touhuun, ja mööpeleiden kantoon. Käenkoskelle pisteet heti alkuunsa soittajaystävällisestä roudauksesta, päästiin suoraan lavalle mersusta. Upeaa toimintaa!!! Romut kasaan, ja herkulliselle aterialle. Nam. Erittäin hyvää ruokaa. Ja sitten ehtivät jo Taikakuunkin hessutkin tilanteeseen. Oikein luonnikkaita kavereita, oli hyvät jutut heti alkuunsa, ja siitä ne sitten illan hämärryttyä vaan paranivat. ☺
Erittäin mukavat humpat kaikenkaikkiaan, toimiva lava ja paljon porukkaa, niin mikäs siinä vuorovedoin soitellessa. Tunnelma oli oikein välitön ja lämmin, ja encoret taputettiin kauhialla melskeellä. Ihan meinas alkaa jänittään…Hempeät balladit Juhan settien päätteeksi, ja hyvillä mielin Taikakuu lauteille vielä setin ajaksi. Juhalla riitti fanikorttien kirjoittamista, ja lavaisännänkin suusta kuultuna ilta oli oikeinkin onnistunut. Hyvä niin. Toivottavasti tiemme johtaa myös Käenkosken kauniisiin maisemiin vielä toisenkin kerran!
Keikan jälkeen jutustelut tuttujen kanssa, ja kamat autoon Taikakuun megabussin tieltä. Ja sitten taas kohti kotia. Juhalla ja Harrilla sopivat vajaat sata kilsaa, Makella sellaset vajaat kolme hunttia, ja onnellisina voittajina meikä ja Vesku vajaalla viidellä sadalla. ☺ Hiphei, Kinnulassa kuitenkin saatiin Maken kotijoukoilta taas herkulliset voileivät ja munkit ja vaikka mitä herkkuja kahvin kera, ja taas jaksoi ajaa vaikka kuuhun asti. Onneksi pienen Ylivieska-pit stopin jälkeen saatiin pysähtyä kotoiseen Ouluun. Ja uni tuli aika mukavasti 24 tunnin valvomisen päätteeksi.
Onneksi oli hyvät humpat, niin ei patittanut ensinkään…Kiitos kaikille Parkanossa mukana menossa olleille, nähdään taas tien päällä!!!
Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä asiana - teretulemast laival, jossa kisat jatkuu sunnuntaina…Kolme reissua upouudella Pacific Priscessalla, jote eikun matkaan vaan. Kyllä Resiina pysyy raiteilla merilläkin…Kai. ;)

-yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, Samppa

Näytä arkisto >