Jäiset tuulet - 14.01.2010

Talvista päivää kiertuepäiväkirjan sivuilta!

Niisse o, että jo perinteeksi muodostunut tammikuun loma koitti, ja Resiinamiehistö lataa akkujaan seuraavan vajaan kuukauden ajan palatakseen iskelmän ilosanoman pariin entistä iskukykyisempänä ja energisempänä.

Joulun ja uudenvuoden kekkerit hoidettiin rutiinilla alta pois kuleksimasta, ja alkuvuoden kolme keikkaa myös samalla linjalla. Kiistatta onkin varmasti hyvä hetki ottaa kunnon irtiotto keikoista, jotta miehistö saa itsensä jälleen kunnon iskuun. Juhaa ja osin muitakin vaivannut flunssa aiheutti pientä turnauskestävyyden hiipumista, mutta kaiketi ihan kunnialla saatiin keikat hoidettua. Uudenvuoden vastaanottajaisista kiitos Ylivieskan kitaravirtuoosi Vesa Karhulalle, joka pitkästä aikaa kävi antamassa ääniesimerkkejä itsetehdyistä laitteistaan ja kitaroistaan tuuraten Juusoa. Jälleen kerran maagiset soundit ja muutenkin hyvä meininki. Kiitos Veskulle!

Lomaa edeltävä vika keiksu oli Kiteellä, jossa pakkanen ja jäiset tuulet kiteyttivät koko orkesterin mietteet: -Viilee meininki! Toppatakki ja pipo ei olisi ollut keikkavarustuksessa ollenkaan liioittelua, mutta tälläkin kertaa kuitenkin jätettiin ne bäkkärille. Mikä nyttemmin ajateltuna oli ehkä virhe. Pukkas nimittäin flunssan ihan tosissaan...Mut näitä menee, lomallahan on aikaa sairastaa. Niijoo, ja Juha lopetti osuutensa aihetta korostaen: -Kiitos Kide!

Allekirjoittaneen loma jatkuukin muuta miehistöä pidempään, ja näin ollen kevään keikoilla ei tulla meikäläistä näkemään. Sen sijaan pohjoista voimaa edustaa kannujen takana loistava rumputaiteilija ja herrasmies nimeltään Karri Kerkelä. Tässä kohtaa jo tervetuloa remmiin iloiseen! Itse koitan keskittyä pitkästä aikaa kouluhommiin oikein urakalla, toivottavasti päästen aina Grande Finaleen asti. Nähtäväksi jää, kuinka äijän käy.

Tässä kohtaa on kuitenkin oikea aika kiittää maailman parhaita ja mukavimpia työtovereita menneistä vuosista ja sadoista keikkareissuista, niin maalla, kuin merellä. Viimeisenä alkuperäiskokoonpanon jäsenenä voisi todeta, että on tullut moni, on mennyt moni, mutta aina on tekemisen meininki säilynyt positiivisena, ja matkaa on taitettu pääsääntöisesti hymyssä suin. Liekö tuo hymyilevän Kempeleen Copperfieldin, eli Juhan ansiota, että ilon kautta näitä hommia koitetaan tehdä. Juhan luontainen iloisuus ja vilpitön musisoinnin riemu on uskomaton voimavara, josta meillä monella olisi syytä ottaa mallia. Monesti olen hämmästellyt, että miten se aina vaan jaksaa hymyillä...On se melkoinen velikulta!

Yhtä lailla olen ihmetellyt, että miten on mahdollista, että aina ollaan löydetty äärettömän lahjakkaita soittajia, ja ennen kaikkea hyviä jätkiä remmiin. Ollaan oltu siinäkin suhteessa onnekkaita. Kiitokset vaan jokaiselle soittajalle yhdessä ja erikseen!

Mahdottoman hienoja keikkoja (toki muutama vähemmän mairittelevampikin) on tehty, ja monenlaista lavitsaa nähty ympäri suomenniemeä. Pienistä pizzerian nurkista aina isoihin festarilavoihin. Kirjo voi olla näinkin pienessä maassa yllättävän suuri iskelmänkin saralla. Mutta mikäpä sen hienompaa, vieläkin riittää uusia paikkoja koettavaksi. Onkin jännä nähdä, kuinka sitä osaa vapaaseen suhtautua, vai alkaako automaattisesti pakkaamaan torstai-iltana matkalaukkua... :)

Kiitokset myös teille uskollisille musiikkimme ystäville, jotka jaksatte pitkänkin matkan päästä käydä kannustamassa, aina kun Juha&Resiina lähistölle kaartaa. Ilman teitä ei olisi meitäkään, joten jatkakaahan samaan malliin ja houkutelkaan kaverinnekin mukaan!

Näin muodoin päättelen lähetystä täältä kirpakan pakkasen piirittämän Oulun suunnalta tähän, ja toivotan kaikille hyvää ja aurinkoista kevättä! Ehkäpä sitä sitten taas kesälavoilla nähdään. Voikaa hyvin, ja pitäkää Resiina raiteillaan!

-Samppa

 

 

 

Näytä arkisto >